sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Matabi tikkuna

Sehän tiedettiin Tassulinnassa jo aiemmin että Pepsiin tehoaa parhaiten leluista matabin tuoksuiset lelut. Se on todettu moneen kertaan.
Nähtyään eräässä suomalaisessa nettikaupassa matabi tikkuja kissoille, emäntä tilasi niitä suoraan niiden kasvualueen suunnalta eli Aasiasta.
Kotona ne pääsivät ensin varuiksi pakasteeseen kylmähoitoon ja sitten vasta kissoille.
Ja Pepsi oli sen jälkeen myyty.
Miten elämä voikin olla ihanaa!!
Kyllä tämä hampaiden pesun voittaa!
Sen lisäksi, että nämä matabin oksat ovat herkullinen aistivirike kissoille, on tikkujen todettu vahvistavan ja puhdistavan kissan hampaita.
Pepsi: Nämä tikut on sitten minun! Minun! Turha yrittää viedä pois!
Pepsi: No okei, Max (jonka takapää on todellakin levinnyt) saa vähän haistella tuota toista, mutta tätä en luovuta!

Onko teillä matabista kokemuksia?

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Kaupunkilunta

Pepsi ja Max:

Lumen tultua me ollaan käyty pari kertaa tuossa meidän omassa pihassa. Pepsi kulkee ihan itse raput, mutta Max kulkee mieluummin menomatkan emännän sylissä (ensimmäisellä Max huusi kuin.. no huusi se ihan kuuluvasti 🙀).
 Kun on päästy ulos, on paljon mukavampaa. Ulkona on jännää ja on kiva kokea pitkästä aikaa lunta tassun alla.

Max: Kylläpä kaupungissakin osaa olla lunta!
 Pepsi: Tässä keinussa on paras paikka tähystellä, niin ei tarvii rämpiä lumessa.
 Äh, kuka minun päähäni tiputti lunta?
Mutta miksi tämä lumi on yhtä kylmää kaupungissa kuin maalla? 

- Pepsi ja Max

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Max kasvattaa massua ja aivoja

Max oli maalla se kissa, joka ei innostunut yhtään emännän kehittämästä aktivoinnista vaan aina mielessä oli vain ulkohäkki, ulkoilu, ulkohäkki, ulkoilu, ulkohäkki.. Kun muutimme kaupunkiin, Maxin elämä mullistui. Siitä on kerrottu esimerkiksi täällä.
Hissukseen Max on oppinut uusia juttuja parvekkeella istumisen lisäksi. Pelkkä oleilu tuntuu kasvattavan pelkästään Maxin massua roikkuvaan suuntaan, varsinkin kun Maxista tuntui kehittyneen oikea herkkupeppu..🙀
Emäntää on alettu vaatimaan joka ilta tarmokkaasti viettämään aikaa Maxin kanssa. Joka ilta vähän enemmän ja enemmän pidempiä leikki-/aktivointihetkiä. Max on alkanut oppimaan ihan uusia asioita ja sen että aivojaankin voi kasvattaa (uusi aluevaltaus 7-vuotiaalle kissalle)!
 Tälle tueksi isäntä osti Maxille hiiren, jonka sisästä pitää itse saada herkut ulos.
Emäntä oli ihan varma, että juuri Maxille tämä on liian haasteellista. Mutta päivässä Max tajusi idean ja kauan eivät herkut hiiren masussa viihdy siirtyessään isompaan massuun.

Kyllä itse työllä hankitut herkut maistuvatkin hyviltä!

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Emännän robokissa

Emäntä on jo pitkään puhunut haaveestaan saada kolmas kissa ja jotenkin isäntä on vissiin ymmärtänyt asian väärin.. Jouluna isäntä nimittäin muisti paketilla emäntää. Tulihan paketista kyllä kissa, mutta ei ihan sellainen mitä emäntä oli tarkoittanut..
Joulupaketista nimittäin ilmestyi Zoomer Kitty, interaktiviinen robottikissa.
Pepsi: On tällä kaverilla kyllä ihan hyvä väritys.
Max: Hmm, hieman epäilyttävä tapaus, mutta en mä tuota kattia pelkää.
Että tällainen katti meillä nyt sitten on 😁

Ps. Hyvä ajatus, mutta emännän kissakuume ei tällä hellittänyt..

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Uni kissanristiäisistä

Loppiaisyönä emäntä näki unta kissanristiäisistä 😴:
Joku Eddie -niminen kissaemo oli unessa saanut kuusi ihanaa pentua ja 8-viikkoisina niille annettiin viralliset nimet eli pidettiin kissanristiäiset.
Paikalla oli tietenkin emo Eddie (yllä) ja sukulaisista paikalla pentujen tädit Pate (alla) ja
Rudi (yllä). 
Myös toimitusväkeä oli todistamassa tärkeää nimenantotapahtumaa sukulaisten lisäksi.
Ristiäislahjoina pennut saivat vaikka mitä leluja (ja jopa kummilusikat!), mutta tädit ja emo testasivat ensin lelujen turvallisuuden lapsukaisille 😇.
Nimensä saaneita pentuja oli kuusi. Jokainen niin herttainen ja kaunis ja komea ja söpö ja ihana ja pehmeä ja pusuteltava ja..
Moi, mä oon Vinhaviiksen Riimikäpälä. Näyttääkö mun tassut riimikäpäliltä?
Moi, mä oon Vinhaviiksen Rytmihäntä.
Muut pentujen nimet löydät täältä, kun emäntä ei unessaan erottanut kuka on kuka.
Mutta kuten kaikkein parhaimmat unet, niistäkin on herättävä arkeen. Mutta onneksi unta voi silti salaa miettiä vielä monta kertaa ja haaveilla 😊

perjantai 5. tammikuuta 2018

Kylässä pikkuisella ja piipittäjällä

Emäntä aloitti vuoden 2018 kyläilyt vierailemalla Pikkukissalla ja piipittäjällä eli Amella ja Tuikella.
 Ame on viehättävä pikkuinen neiti.
 Ja Tuike ihanan mustavalkoinen piipittäjä. Piipittäjä on kyllä osuva sana, sillä Tuiken ääni on tosi hento.
 Ystävykset tulevat hyvin juttuun, tosin välillä ajettiin tosissaan perästä toista 😺
 Amella on samanlainen sänky kuin monessa muussa kissakodissa. Patterin vieressä on Amesta paras paikka.

Lähtiessä Ame saatteli emäntää pimeään ja kosteaan iltaan. 
 Olipa kiva tavata tämä kalenterimallin kaunis Tuike 💓
Ja tämä reipas ja rohkea Ame 💓

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Taidenäyttelyssä

Pepsi ja Max:

Me käytiin yksi päivä taidenäyttelyssä. Juu, juu - uskokaa nyt!
Me mentiin sinne ihan kävellen, koska Hiedanranta sijaitsee vain yhden suoran päässä meiltä. Tai no ihmiset käveli, me nautittiin kyydistä rattaissa 😸
Emäntä kertoi, että tämä taide on sellaista graffitia, mikä oli meille ihan uusi sana; helpompi naukua vain että graffiittii.
Ihan katseltiin nätisti rattaista, mutta sitten Pepsiä alkoi kiinnostamaan mihin tuo susi oikein pössyyttelee..
Ja lähti katselemaan maasta käsin jänniä maalauksia seinissä.
Pepsi: Odota Max minua!
Jännä inkkari!
Rattaista käsin oli helppo tähyillä erilaisia maalauksia.
Tällaista nykytaidetta siis on meidän kulmilla ja meillä on taas yksi kokemus lisää koettuna!

Emäntä: Kesällä pitää ehkä ottaa uusi kierros, kun valoa riittäisi kuvaukseen vähän paremmin.