Helteen viettoa

 Pepsi ja Max:

On hellettä pidellyt koko viikon.. Olemme yrittäneet sanoa emännälle että muutaman asteen vähempikin riittäisi, mutta se ei tottele vaan aina päivisin on sen +30 astetta.

No ei siinä ole auttanut kuin ajoittaa ulkoilut vain aamuun ja iltaan.

Ja silloinkin on hyvä etsiä varjoja kellimistä varten. 

Häkissäkään ei ole viihdytty auringon paisteessa, mutta muuten kyllä. Siellä on otettu monet nokoset.

Max on keksinyt myös uuden tarkoituksen sanan "sisälle". Silloin heittäydytään välittömästi maahan ja sanotaan emännälle ettei nyt voi lähteä. On otettava ensin pienet levot. Tämä kun on toistunut muutamaan otteeseen, emäntä kantaa vastaan huutavan Maxin sylissään sisälle. 

Sitten ei ole auttanut kuin laittaa aurinkolasit päähän ja tuijottaa emäntää niiden läpi hyvin vihaisesti. 

- Max

Kissa, joka saalisti syyllisen -kirja

 Saimme luettavaksemme L.T.Shearin kirjan Kissa, joka saalisti syyllisen Bazar kustannukselta. Aiemmin olemme lukeneet blogissa ensimmäisen ja toisen osan Conrad-kilpparikissan ja hänen omistamansa eläköityneen poliisin Lulun murhamysteerien ratkaisemisesta, joten nyt oli kyseessä sarjan kolmas osa. 

Max: Conrad on tosi viisas kissa. Se on poikakissa, vaikka on kilppari. Ja tämän harvinaisuuden lisäksi se osaa myös puhua. Ja ratkoa tietty rikoksia. 

Tässä kirjassa Conrad ja Lulu matkaavat jokilaivallaan Mancesteriin. Vähän ennen Mancesteria he kohtaavat jokilaivojen ryöstäjän. Siitä selvittyään he pääsevät perille isoon kaupunkiin ja tapaavat siellä ravintolassa Lulun vanhan ystävän. Ja Conrad saa tietenkin juotavaksi Eviania, sillä se ei juo muuta vettä, ja syötäväksi kalaa. 

Mutta leppoisa ystävän näkeminen muuttuu siinä samassa, kun Lulu tajuaa että liikkeellä kaupungissa on sama sarjamurhaaja, jota hän viimeisinä työtehtävinään yritti selvittää Lontoossa. Siitä alkaakin sarjamurhaajan etsiminen. Kaikessa on tietysti Conrad opastamassa ja löytämässä sellaisia merkkejä, mitä ihmisten aistit eivät niin vain havaitsekaan. 

Tälle kirjalle annan suositukseni. Jos kaipaat leppeää lukemista, jossa kissaa ymmärretään ja ratkaistaan samalla mysteereejä, niin otapa lukulistalle. Me odotamme jo innolla marraskuussa ilmestyvää neljättä osaa.

- Max ja emäntä

Myyräpaistia

 Max:

Lähdin mökille emännän kanssa Pepsin jäädessä toipumaan eläinlääkärikäynnin rasituksista mummolaan. Mutta ei se minua haitannut, päätin ottaa kaiken ilon irti mökkeilystä.

Mökillä oli viikolla ihan kiva lämpötila, mutta tuuli liikaa makuuni. Parasta ulkoilussa oli se että emäntä malttoi olla minun kanssa pitkäänkin paikoillaan, kun ei ollut hyttysen hyttystä. Emäntä söi odotellessaan runsaasti metsämansikoita joka päivä. 

Tässä kuva, mikä on minusta paras vesikuppi mökillä: järvivesi ämpäristä.

Parvekkeella nautin ne ajat, kun en saanut emäntää valjastelemaan. Onneksi ovea pystyi pitämään koko ajan raollaan, koska ei ollut niitä hyttysiä sisälle änkemässä.

Mutta valjastelu oli se juttu. Nimittäin tontilla oli havaittu paljon metsämyyriä. Ja niin muuten havaitsin minäkin! Niitä oli vähän joka puolella, mutta olivat niin vikkeliä piiloutumaan että vaati totisesti työtä vaania niitä saadakseen paistia.

Ja sainhan minä! Eikö olekin hieno saalis! Olisin vienyt ruoan suoraan pöytään, mutta emäntä ei avannut verkko-ovea parvekkeelle minulle.

Yhtenä päivänä kävin seikkailemassa aina traktoritallissa saakka. Ja se kuulkaa on kaukana ja matkalla on monta vaaranpaikkaa!

Emäntä motkotti muka tosissaan, että nyt musta on sitten tullut mökkikissa eikä minua enää saa kuin kantamalla sisälle ulkoa. Oikeasti se taitaa olla ylpeä, että olen ottanut mökin ja yläpihan omaksi reviirikseni ja viihdyin mökillä. 

- Max

Pepsin ultra

 Pepsi:

Ei se tiedä koskaan hyvää, kun emäntä käyttäytyy koko aamupäivän kelloa katsoen ja lopulta nappaa minut koppaan, mutta Max saa jäädä nukkumaan päikkäreitä. Ei tiennyt myöskään tällä kertaa. Mutta ällistyin, kun mentiinkin eri paikkaan kuin yleensä. Tällä kertaa auto (se jota jotkut kutsuvat pölynimuriksi) ajoikin Kaikun eteen.

Johan sen sanoin verikokeissa käytyäni, ettei siitä tiedosta hyvää seuraa. Niinpä minut vietiin sitten ultraan. Ensin kiva Sirpa-täti tutki minut. Hänkin kuuli selvästi sydämeni sivuäänen. Sen jälkeen emäntä ei ehtinyt ottaa kuvia, kun piti pitää minua paikoillaan. 

Karvaa ajettiin massustani ja sitten ultra tutki minua seisoessani, ollessani kyljelläni ja vielä selälläni. Pitää sanoa tämän Sirpan kunniaksi että se osasi käyttäytyä niin rauhallisesti että tyydyin heiluttamaan häntää ärtyneesti ja pari kertaa kiemurtelemaan. En halunnut loukata häntä murinallani tai esittämällä kynsiäni ja sainkin siitä emännältä paljon kehuja. 

No mitäkö todettiin. Sydän oli normaalikokoinen, eikä vuotoja havaittu; sivuääni on virtausääni. Munuaiset ja maksa todettiin normaalin näköisiksi. Mutta sitten se mutta: rintaontelon etuosassa oli liikaa nestettä. Se ei selvinnyt mistä se johtuu, mutta voi olla esimerkiksi lymfooma, josta ei kyllä löytynyt mitään löydöstä. Nesteestä vaarana on että minulle tulee hengitysvaikeuksia, joita voidaan sitten jatkossa koittaa helpottaa nesteenpoistolla rintaontelosta. Mutta siihen ei nyt ryhdytty, sillä se olisi vaatinut rauhoittamisen ja minulla ei ole havaittu mitään hengitysvaikeuksia. 

Väliin minulta toivottu keltaisen akileijan kuva, kun se väri viimeisenä aukesi akileijoista. 

Jatkan siis elämääni samaan tapaan kuin tähän asti: sekä tavallista ruokaa että munuaisruokaa, nestettä tyrkytetään joka välissä ja nautin kesästä ja kukista. Syksyllä sitten uudet verikokeet, jos kuntoni ei huonone sitä ennen. Jatkan valtakuntani hallitsemista tilan aitona kuningattarena.

- Pepsi

Puussa vai maassa

 Max:

Toisinaan mietin että olisiko puusta paremmat näkymät pihalleni. 

Mutta vaikka olen hyvä kiipeilemään sisällä, niin en ole koskaan oppinut kiipeilemään puihin kuten vaikka Pepsi. Olisi pitänyt opetella ehkä se taito jo nuorempana. 

Mutta toisaalta miksi kiivetä puuhun, ei siellä kasva heinä ja ruoho kuten alhaalla maassa. Täällä on minusta paljon parempi.

- Max