torstai 24. toukokuuta 2018

Reppuretkeilyä

Pepsi:

Emäntä päätti rauhallisena sunnuntaiaamuna että nyt lähdetään retkelle. Olin juuri ryhtymässä aamupäiväunille, mutta ainahan niitä voi siirtää.
 Matkasin repussa suuren järven rannalle. Emäntä kyyti minut siis selässään.
 Repussa on siitä kiva matkustaa, että maastoudun sinne täysin. Tai ainakin melkein täysin.
Reippailimme rantapoluilla. Minä näytin suuntaa.
Mikä torni missä?
Retkieväät unohtui asunnolle, mutta onneksi niitä löytyi paikan päältäkin.
 
Pitäisikö kiivetä ylemmäs? Muuten voisin, mutta ei emäntä kuitenkaan anna.
Järvi on kiva, kun se on tyyni.
Emäntä, tule jo, äläkä unohdu kuvailemaan "villikukkia"!
Pöh, joko pitää palata takaisin? Täällä oli niin kivaa! Onneksi kesää on vielä jäljellä!

lauantai 19. toukokuuta 2018

Antennipönttö

Max: Isäntä värkkäsi uudella idealla jotain jänskää ja seurasin tarkasti mitä tapahtuu.
Sitten kun se sai siihen pönttöön antennin paikalleen niin oli testauksen vuoro. Minusta se oli tosi tosi jänskää ja sitä vastaan oli tosissaan puolustauduttava: 

Pepsi: Kyllä minäkin sitä testasin ja emäntä otti minustakin videota, mutta se ei ollut kuulemma  niin hauska kuin Maxin osuus. Höh. Miksi sitä pitäisi noin puolustautua yhtä tällaista pönttöä vastaan?
Tällaisen se isäntä väkersi ikkunalaudalle. Punainen pönttö, jossa on sellainen musiikkiväline, kauittimet ja
liikuteltava antenni, joka kasvaa minun korvasta 😉

Ai niin, me muuten arvottiin. Tai itse asiassa me ei sitä tehty. Emäntä nimittäin yritti vaikka miten lahjoa meitä, mutta me ei suostuttu ja se sai tosi monta pieleen mennyttä videota, joita se ei edes viitsi laittaa esille. Sitten se arpoi itse sen lapun monen kivan osallistujan joukosta ja lappu nousi Severukselle ja Borikselle. Onnea!

torstai 17. toukokuuta 2018

Retkeilyä rattailla

Jotkut (eli siis mahdollisesti kaikki vastaantulijat ja iso osa lukijoistakin) saattavat pitää emäntää ihan hassuna, kun kuskaa kissojaan rattailla pitkin katuja, mutta meillä se on todettu kaupungissa käteväksi.
Sillä rattailla pääsee kätevästi noin kilometrin matkan metsään! Ja metsässä on niin paljon nähtävää ja kuunneltavaa, että kissat oikeasti tykkäävät näistä retkistä.
Päät kääntyilevät alinomaa korvista puhumattakaan. Ja jos uskaltaa ulos rattaista, on turvapaikka kuitenkin kätevästi lähellä, jos joku vieras eksyy lähettyville.
Pepsi on aina ollut rohkeampi liikkumaan vieraissakin paikoissa ja siksi hän rakastaa metsässä kävelyä,
haistelua, maistelua, kuuntelua ja katselua.

Tällä kerralla Max ei halunnut rattaista pois vaan tyytyi innokkaana seuramaan kaikkea ympärillään turvallisesti rattaista käsin. Mutta taloyhtiömme pihaan päästyämme Max innostui hyppäämään rattaista ja maistelemaan maukasta ruohoa. 
Nam, nam, noum noum....

Mitä mieltä sinä olet kissoille tarkoitetuista rattaista; hyödyllistä vai höpsähtäneiden kissatätien touhua?

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Juhlimista

Pepsi:

Helatorstaina emäntä oli ihan outo. Tai olihan se outo sitä edeltävinäkin päivinä siivotessaan tavallista tarkemmin ja järjestellessään kaikkea mahdollista piiloon kaappeihin ja varastohuoneeseen. Mutta silloin torstaina:
Sain nukkua aamupäivän, mutta sitten puoliltapäivin emäntä vaati minut ylös sängystä,
sillä sänky olisi muka pedattava! Pedattava! No nyt on kyllä jotain todella outoa tapahtumassa.
Emäntä kattoi pöytään kakun kissakoristein ja itse väsäämänsä keksit. Mutta minä en saanut maistaa kumpaakaan, vaikka ymmärsin että ne olivat juuri 10v juhlieni herkuiksi.
Siinä vaiheessa myös Max alkoi ihmettelemään ja sai siinä samassa rusetin kaulaansa.
No kohta ovi alkoi käymään ja sieltä astui sisään muutama kissatäti, joilla oli muuten kivan tuoksuiset kengät! Kysyin emännältä että miksi näin vähän kenkiä ja emäntä sanoi että ei tähän väliaikaisasuntoon mahdu enempää kengällisiä tulijoita samaan aikaan. Eri aikaan saa kyllä tulla vaikka kuinka monta!
Kissatädit olivat kivoja ja antoivat meille paljon huomiota ennenkuin jatkoivat matkaa toisaalle.
Minä jäin sitten ihmettelemään ja maistelemaan saamiani herkkuja, joista muuten nuo etummaiset ovat edelleenkin minusta parhaita!

Kiitos kyläilijöille ja tervetuloa seuraavat kylään! - Pepsi

torstai 10. toukokuuta 2018

Blogi 4 vuotta!

Ensimmäinen Tassulinnan blogiteksti ilmestyi tasan neljä vuotta sitten 10.5.2014. Sen ja kymmenen vuotiaan Pepsin  kunniaksi päätimme Pepsin kanssa järjestää arvonnan. 
Arvontapalkintoon sisältyy kissamainen kirjanen, sukat ja lelu (kuvassa esimerkkinä Tassuminttu -lelu). 
Sukat eivät ole kissan tassuille vaan ihmiselle Pepsi! Lelu taas on voittajan lemmikistä riippuen kissalle tai koiralle tai.. Jos eläintä ei voittajalta löydy, niin keksin jotain muuta tilalle (mainitse kommentissa mikä eläin sinulta löytyy).
Kirjassa on kissamaisia elämänohjeita ihmisille.
Ostin kirjan viime viikolla ja ihastuin sen ajatuksiin. Toivottavasti voittaja saa myös niistä iloa.
Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen lauantaihin 19.5. klo 10 mennessä. (Jos voittaja ei ilmoittaudu arvon palkinnon uudestaan muutaman päivän päästä.)

Jos sinulla on oma blogi, niin olisi kiva jos mainostat ensimmäisellä kuvalla tätä arvontaa. Saat silloin kaksi arpaa arvontaan (mainitse siitä kommentissasi).
 Onnea arvontaan toivottaa Maxikin!

tiistai 8. toukokuuta 2018

Kevään nukkekodin sisustuskurssi

Emäntä vietti osan kevättalven tiistai-illoista Saukkolassa osallistuen nukkekodin sisustuskurssille. Vaikka useampana kertana meno pitkän työpäivän jälkeen harrastamaan tuntui enemmän kuin rankalta, niin joka kerta väsymys unohtui 2,5 tunnin aikana näperrellessä.
Kevään näperryksiä
Teimme yhden ison työn ja useamman pienemmän. Senkki oli hauska tehdä. Istuimen alla on vähän säilytystilaakin, johon mahtuu vaikka kurssilla tehty "vati".
Mattoon minun oli tarkoitus taiteilla kissojen kuvat. Mutta tiedä nyt sitten mitä nuo ovat.. Jotain nalleja varmaan 😁 Maton yläpuolella kuvassa on mosaiikkipannunalusta (kananmunan kuorista) ja kukkakimppu, jonka asetin putsattuun kynsilakkapullooni.
Suurin työmme oli vitriinikaappi, jonka teossa oli monta vaihetta ja siihen kului monta kurssikertaa.
Lasien vitriinilasi on liivatelehteä.
 Ovetkin jopa avautuvat ja sulkeutuvat, jos varovasti niitä liikuttaa. Hyvin itsetehdyltä kaappi näyttää, mutta niinhän se onkin itsetehty! Nyt pitäisi vaan asettaa tavaroita kaappiin. Tällaiselle kurssille voisin mennä tulevaisuudessakin (ison kaupungin hyötyjä ehdottomasti).

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Uskaltaisiko maistaa?

Max:

Emäntä ehdotti minulle aurinkoisen päivän kunniaksi ulkoilua ihan tässä pihassa. Minua arvelutti aikalailla. 
Mutta jos nyt sitten varovasti, kun on niin kiva ilmakin eikä naapurin pihassa juuri nyt ole huutavia kakaroita leikkiviä lapsosia.
Uskaltaisiko maistaa ruohoa? Tuleeko vasemmalta ketään?
Entä oikealta?
Entä takaa?
Jos nyt sitten äkkiä haukkaisi muutaman ruohonkorren.

Ps. Sisälle kämppäämme on ilmestynyt kolmas "kissa". Emäntä väittää että meissä muka olisi samaa näköä.. Höpö höpö sanon minä.

- Max

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Max kurnuttelija

Emäntä ällistyi viime viikonloppuna, miten paljon Maxista lähteekään ääntä, kun se niin tahtoo. Kaupungissa Maxista on tuntunut tulleen hiljainen, naapureita hiljaisuudellaan kunnioittava kissa. Mutta maalla ääntä löytyi (emännän mielessä ei vaan käynyt ottaa yhtään videota..)
Max: Mä olin niin onnellinen, että kurnuttelin ensimmäisen päivän ja yön ja sekös ihmisiä otti päähän. Mun ääni kuulemma kaikui tyhjässä talossa, niin että ihmiset eivät saaneet nukuttua.
Ulos mä huudin monta kertaa. Kerrankin kun on mahdollisuus päästä ulos rauhalliseen pihaan!
Tässä meille tuli Pepsin kanssa riitaa, kumpi saa syödä ekana ensimmäiseksi näkemästämme ruohotupsusta. Onneksi niitä löytyi sitten lisääkin.
nam nam
Että maalla onkin sitten nautinnollista!
Kyllä kevät on sitten makee vuodenaika! Se on ihan minun maastoutumisväri!
En mä kuitenkaan ihan koko aikaa jutellut. Välillä pidin äänelle pienen lepotauon lattialle levitetyn varapatjan päällä.
Lähtiessä emäntä joutui pesemään lattiat, kun siinä oli kuulemma liikaa meidän kuraisia tassunjälkiä. Pöh, me vaan merkattiin taloa!
Kunpa voisin olla aina näin onnellinen..

- Max, joka on helsinkiläisyydestään (syntyisin) huolimatta enemmän maalaiskissa