sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Uusi juttu, osa 1/2

Pepsi ja Max:

Yksi päivä isäntä ja emäntä tulivat ilta-ajelulta sieltä Ikeakaupasta ja kantoivat tuollaisia pakkauksia sisälle:
 Sitten ne sanoi, että osa näistä on meille. Häh! Mitä me tällaisilla puujutuilla tehdään?
Hyvin outoa..
Sitten ne avasi pakkauksen kerrallaan ja suti niihin parafiiniöljyä. Onneksi meidän ei tarvinnut juoda sitä parafiinii!
Kun ne suti sitä öljyä noihin puujuttuihin, niiden väri ihan muuttui silmissä.
Mutta sitä me ei vielä tajuta, että mikä tämä juttu nyt oikein on. Tajuutteks te?

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Supermessuilla 2018

Emäntä kävi lauantai-aamupäivänä kiertelemässä Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen Supermessuilla. Näillä messuilla on eri osioita: puutarha, kotimaan matkailu, design- ja käsityötori, keräily ja platta.  
Tämä Bruce the bull olisi oiva paikka jäähdyttää PepsiMaxeja (väärää merkkiä oli vain näkyvillä 😉)
Kukkia oli myytävänä hyvä valikoima. Jos olisi oma piha, olisi kukkamaalle taatusti lähtenyt jotain erikoisista perennoista. Nyt en niitä halunnut edes tarkemmin kiertää (kun en voi niitä saada).
Erilaiset parvekemallit olivat kiinnostavia ja hauska idea! Harmi vain että ne olivat niin korkealla, että olisi nähnyt mitä kaikkea malliparvekkeilta oikein löytyi.
Kotimaan matkailuosastolla oli ilahduttava määrä eri paikkakuntien pisteitä. Ja esitteitä tarjottiin jokaisesta kaupungista. Esitteiden lisäksi mukaani kassiin tuli mm Lapua tuubihuivia, Nokian frisbeetä ja Lakeuden matkalaukun nimikylttiä.
Erilaisista pisteistä pystyi voittamaan palkintoja. Tästä Eurajoen onnenpyörästä sain lohdutuslahjaksi minipelastusrengas- avaimenperän.
Eipä ollut minikeilaus tänään minun lajini 😁
Kenkämaakari taiteili myynnin ohessa. Aikaa siihen nimittäin tuntui jäävän; sen verran hiljaista messuilla tuntui olevan. Minusta rauhallisuus oli itse asiassa oikein mukavaa; kerrankin sai kävellä ihan miten päin vain ja mistä välistä vain ilman että joutui hipsimään tungoksessa.
Rakulan pannunalustat ovat ihania! Harmi kun sellaiselle ei ole oikein tarvetta.
Ostoksena mukaani lähti Cafe Herkkuhetken riemastuttavan näköinen ja herkullinen cupcake (oli muuten hyvää).

 Vielä tänään lauantaina ehdit Supermessuille ja huomenna messut ovat auki klo 10-17.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Naapurin poitsun muistolle

Pepsi:

"Kivenheiton tai kahden päässä" naapurissamme täällä kaupungissa asui vielä äskettäin komea Marraskuun murusten Ruffe. Emäntä on tavannut Ruffen muutamankin kerran, mutta minä tapasin hänet livenä ensimmäisen kerran viime kesänä pihalla.
Ruffe oli todellinen herrasmies; hyvä ystävä kaikille. Niinpä minulle (ja emännälle varsinkin) tuli suru, kun Ruffe viime viikolla muutti hiirien metsästysmaille.

Emäntä: Kävin tänään moikkaamassa Ruffen emoa ja Ruffen parasta asuinkaveria Cocoa.
Coco oli suloinen, ihanan pehmeä ja komea kuten ragdollin kuuluukin. Rapsutella sai niin päästä, tassuista kuin massusta. Coco tuntui nauttivan kovasti seurustelusta ja olikin emon mukaan ollut viime päivät kovasti seuraa kaipaava. Coco ja emo ovatkin nyt parasta lohdutusseuraa toisilleen.
Elämä tuntuu kuitenkin kodissa voittavan hiljalleen, vaikka tietyt tilanteet ja hetket muistuttavat Ruffesta. Niinhän se kuuluukin mennä; Ruffe oli tärkeä ja persoonallinen kissa, joka ei mielestä kovin nopeasti unohdu. 

Toivotamme puolestamme emolle ja Cocolle valoisia päiviä 💓

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Ruottin pojat

Emäntä otti rankan työkevään jälkeen pidennetyn viikonlopun vapaata ja lähti naapurimaahan retkelle. Ensimmäinen yö työpäivän jälkeen sujui kauniissa merimaisemissa (pääosin kyllä nukkuen).
Perillä kohdekylässä odotti kauniit maisemat,
hieno parvekemaisema hotellihuoneen parvekkeelta (pari kertaa päivässä junakin näkyi),
ja kiva rappukäytävä ovelle, joka johti Ruottin pojille eli Penalle ja Punkulle.
Pena: Toithan hyvät tuliaiset; tarpeeksi Suomen herkkuja ja suomalaisia kissanruokia?
Punkku: suomalaisia kissatätejä ei olla hetkeen nähtykään. Pitää ihan tuijottaa tätä ihmettä.
Pojat olivat yhtä komeita, jos ei komeampia, vaikka asuvat Ruottissa. Ehkä täälläkin sitten voi kissa elää onnellisena.. 😉
Kävimme poikien ihmisen kanssa ajelulla välipäivänä merenrannalla. Siellä oli todella kaunista ja mahtavia maisemia sekä suomalaiseen tyyliin tottuneelle koristeellisia rakennuksia (Hamburgö ja Fjällbacka):
merivesi oli liian kylmää käydä vielä uimassa
Tämä yläkuva meni vähän vinoon, mutta tässä kuvassa kohteena ei ollutkaan maisema 😁
Sitten oli aika sanoa pojille heipat, "tankata" auto poikien huoltoasemalta ja lähteä matkalle kohti laivaa.

torstai 12. huhtikuuta 2018

Ulkoilua aidalla

Pepsi ja Max:

Meitä jännättää tuo meidän kerrostaloasunnon pihassa ulkoilu hurjasti. Se piha kun on avoin ja muita kerrostaloja sekä ääniä on niin paljon ympärillä. Mutta sitten emäntä keksi kokeilla pihasta uutta kohtaa.
 Meidän pihan ja naapurin pihan välissä on aita. Emäntä nostikin meidät sinne aidalle.
Tykästyttiin heti paikkaan. Siellä on sopivan korkealla, siellä on hyvä sekä kävellä, istua että makoilla ja siellä on kevätauringossa tosi lämmin (Pepsin mustalle turkille melkein kyllä jo liikakin).
Näin korkealla me ollaan aidalla. Naapuritalon seinää taustana.
Nyt voidaan nauttia vähän paremmin pihalla käynnistä valjaissa (vaikka on se silti tosi jännää) 😺

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Maxin kokovartalokuvaus

Max:

Minähän tykkään lojua siellä sun täällä, kovalla ja pehmeällä. Mieluiten ihmisten lähellä!
Yksi lempipaikkani on maata soffalla ihmisten vieressä "pitkänä poikana".
 Tässä on  vielä emännän ottama kokovartalokuvausvideo minusta selälläni:

Eläinystäväni -tapahtumaan 21.-22.4.2018  kaksi pääsylippua voitti:
Mervi Ristimäki. Onnea voittajalle!

Ps. Tassulinnaa voi seurata nyt myös blogit.fi sivun kautta.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Esittelyssä: Jaakko Enkeli Lentokenttä katoaa -kirja

Sain Myllylahti Oy:sta blogiin tutustuttavaksi Maami Snellmanin Jaakko Enkeli Lentokenttä katoaa -uutuuskirjan. Kirjasta ja kirjailijasta on kerrottu mm Kissakkaan artikkelissa.
Max: mä oon tällä hetkellä 7v eli tämä on just mun ikäisille tarkoitettu kirja
Tutustuin tähän lähinnä 5-9 -vuotiaille suunnattuun kirjaan yhdessä Maxin kanssa.
Kirjassa kerrotaan sadun omaisesti kissasta nimeltä Jaakko Enkeli Lentokenttä, jolle sattuu yhtenä päivänä hurjasti jänniä asioita. Hän kohtaa mm haukkuvan koiran, ajelehtii veneellä, tapaa metsäkissan ja jäniksen ja.. ei kerrotakaan kaikkea.
Max: onpa Jaakolla ollut jännä päivä! Oikein seikkailu!
Kirjassa on lämpöinen tunnelma ja hyvä fiilis kokoajan, eikä se ollut liian jännä Maxillekaan 😉 Eli ikäluokitus on oikein hyvä hieman isompien lasten satukirjaksi.
Max: Loppukohtaus on ihana, kun omat ihmiset rakastaa Jaakko Enkeli Lentokenttää.
Pisteet myös kuvituksesta, joka on kiusoittelevan epätarkka ja jättää mielikuvitukselle varaa. Suosittelemme saduista pitäville lapsille ja aikuisille.