maanantai 21. heinäkuuta 2014

Pepsi hoitajana

Tasan kuusi vuotta sitten maanantaina meille tuli ensimmäinen kissamme. Eikä ihan mikä tahansa kissa vaan Pepsi. Haimme Pepsin Alajärveltä silloiseen kotiimme Pirkanmaalle. Että se oli pieni, vaikka ikää oli 12 viikkoa. Aluksi elämä uudessa kodissa oli sihinää ja sohvan alla piileskelyä, mutta pian kotiuduttiin.
Pepsi tuli tilanteeseen, jossa häntä oli odotettu, mutta emäntä oli juuri yllättäen sairastunut vakavasti ja maannut 12 päivää sairaalassa. Viikonlopuksi oli emäntä päässyt kotiin ja maanantai-aamuna lähdettiin hakemaan kissaa matkan päästä. Emännällä oli 1,5 kuukautta sairaslomaa kotona. Mikä emännän nosti ylös:
Pepsi! Kissa, joka jaksoi joka päivä ilahduttaa uusilla tempuillaan, söpöydellään, innokkailla leikeillään, vilkkaalla elämänmenollaan.. Kaikella sillä ihanalla mitä kissanpentu tuo mukanaan kotiin. Parasta oli ehkä ne hetket, kun emännän piti levätä sängyssä ja pieni pentu käpertyi viereen tai päälle kehräämään. Voiko siinä olla muuta kuin onnellinen ja iloinen, vaikka olosuhteet väittäisivät muuta :-)
Isäntäänkin Pepsi tykästyi. Olihan hänellä pepsiä limsapullossa :-D

Kiitos Pepsi, että jaksat yhä joka päivä ilahduttaa minua ja saada huuleni kääntymään hymyyn :-)

20 kommenttia:

  1. Kyllä se on niin totta että eläimet auttavat toipumaan! Nimimerkillä 4kk saikulla viime talvena, onneksi oli nuo kissapojat sairaanhoitajina mieltä piristämässä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emäntä: Se on todella niin. Sinä tiedät mistä puhun :-)

      Poista
  2. Onnea Pepsin kotiinmuuton vuosipäivästä ! Sehän sattui oikeasti juuri oikeaan aikaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna päivämäärä ja viikonpäivä osuivat kohdalleen :-)

      Poista
  3. Ihana Pepsi ♥ Onneksi Pepsi tuli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emäntä: Se oli todella todella merkittävä asia juuri siihen hetkeen.

      Poista
  4. Onnea vuosipäivän johdosta! Kyllä tuollaisen hoitajan hoidossa varmasti tervehtyy. Jos ei muuten niin siksi, että se ehtii kaikkialle yhtä aikaa ;) Se taas ehkä on maailman suloisinta, kun pikkukissa käpertyy viereen kehräämään. Ja kuinka niiden kehruuäänikin on niin suuri?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepsi: Minulla on kova ääninen moottori :-)
      Emäntä: Se oli paras hoitaja. Ilman Pepsiä olisi toipuminen vienyt paaaljooon pitempään.

      Poista
  5. Hellanen aika mikä söpöliini niini pieni pieeeni baa-baa! Pepppsukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepsi: Pienenä mä olin aikas pieni. Mutta oon mä vieläkin söpö :-) Ihana nimi Pepsukka :-D

      Poista
  6. Kyllä, kissa parantaa!
    Meilläkin miespalvelija suhtautui meihin kissoihin aika nuivasti (kerrotaan sitä tarinaa joskus myöhemmin), mutta kun se jäi polvileikkauksen jälkeen liikuntakiellon kanssa soffalle, se huomas, että aika ei tuu niin pitkäks, ku me oltiin kotona kans ♥ Sit se alko niinku "salaa" tykkään meistä ♥ Ja sit vähän enemmänki! ~Karkkikaksoset~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu,kyllä me osataan parantaa. Ollaan parempia kuin lääkärit! Ihmisten sydänten ympärille on kiva kietoa tassuja :-)

      Poista
  7. Kissoista -ja koirista on suunnaton apu toipilaalle:)

    VastaaPoista
  8. Aivan samaa mieltä, lemmikki on niin suuri apu elämän iloissa ja suruissa. Pepsi, onnittelut tänäänkin <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepsi: Kiitos! Minua saa vaikka onnitella joka päivä, olen niin henkilökunnan mielestä niin mahtava.

      Poista
  9. Lemmikeissä on sitä kummaa hoivavoimaa. Onnittelut miehen iästä Pepsille<3

    VastaaPoista